Kenkien valintaan vaikuttaa muun muassa käyttötarkoitus ja yksilölliset tekijät.
Yleistä jalkineiden valinnasta
Osta kengät mieluummin iltapäivällä, sillä jalat voivat turvota päivän mittaan. Kenkään tarvitaan 1–1,5cm käyntivara. Iän ja esimerkiksi raskauden myötä jalan koko vai muuttua. Esimerkiksi 60- vuotiaalla naisella kengän koko voi olla merkittävästi suurempi verrattaessa tilanteeseen kun hän oli 20- vuotias. Jalkineen kokonumerointi toimii vain viitteellisenä apuna. Liian kapeat ja matalakärkiset kengät puristavat varpaat suppuun lisäten päkiäkuormitusta. Kauan jatkuessa tämä saattaa johtaa haavaumiin diabeetikoilla, vasaravarpaisiin, päkiän levenemiseen ja vaivaisenluuhun. Normaalisti kengän täytyy taittua vähintään päkiänivelen kohdalta kävellessä.
Mitä matalampi jalkineen korko on, sitä tasaisemmin kuormitus jakautuu alaraajoissa. Korkokengät voivat pitkäaikaisessa käytössä altistaa jalan etuosan virheasennoille, mutta hyväkuntoinen jalka kestää lyhytaikaista korkokenkien käyttöä. Akillesjänteen ongelmista kärsivät potilaat saattavat jopa hyötyä lyhytaikaisesta korollisten kenkien käytöstä. Tuolloinkin mieluiten käyttö vain terapeutin ohjauksen mukaan.
Toisinaan jalkineen kärjen kärkikäynti on tehty niin, että varpaat osoittavat ylöspäin. Vältä tällaisia jalkineita. Toisinaan jalan ongelmissa tarvitaan sellaisia jalkineita, joiden pohjassa on päkiäkeinu. Myöskään tällöin varpaat eivät saa osoittaa ylöspäin, vaan keinun täytyy tulla jalkineen pohjan muodosta. Laadukkaissa juoksulenkkareissa ja vaelluskengissä päkiäkeinu on rakennettu niin, että päkiältä ja kantapäältä jalkineen paksuus on samankaltainen keskenään ja päkiältä varpaita päin mentäessä pohjan paksuus kapenee vähitellen.
Toisinaan paljasjalkakenkien tyyppiset jalkineet saattavat olla hyvä vaihtoehto erityisesti niille, joiden askel ohjautuu enemmän päkiävoittoisesti alustalle tultaessa. Usein kivuliaampaan vaiheeseen tarvitaan tukevampia jalkineita ja aivan kaikkiin jalan ongelmiin paljasjalkakengät eivät sovellu. Paljasjalkakenkien käyttöön totuttelu kannattaa myös aloittaa vähitellen. Mikäli halutaan juosta paljasjalkakengät jalassa, alustan on hyvä olla pehmeä.
Hyvä kenkä tuntuu hyvältä kun sitä testataan jalkaan. Jalkineita kannattaakin testata kaupassa ja kävellä hetken aikaa ennen ostopäätöstä.
Kenkien hankinta jalkavaivaan
Mikäli jalassa ei ole kipuja tai esimerkiksi haavaumia, niin kengältä vaaditaan vähemmän tukiominaisuuksia.
Mikäli käytät tukipohjallisia, kokeile aina pohjallisten sopivuutta jalkineeseen kenkäostoksilla käydessäsi.
Reumaatikot, diabeetikot ja pitkäaikaisista jalkaterän virheasennoista kärsivien potilaiden kannattaa kiinnittää erityistä huomiota jalkineisiinsa. Myös akuuttiin jalkaterän kipuun voidaan vaikuttaa tietynlaisilla jalkineilla. Usein esimerkiksi normaaali päkiäkeinun omaava juoksukenkä toimii hyvin lievittämään akuuttia kipua, mutta kaikissa tilanteissa se kuitenkaan toimi halutulla tavalla. Päkiäkeinusta voi olla hyötyä myös vaivaisenluussa, hallux rigiduksessa ja isovarpaan tyven nivelrikossa.
Mikäli et löydä sopivia jalkineita esimerkiksi urheilukaupasta, niin suosittelemme valitsemaan jalkinekauppanne huolella. Esimerkiksi Kenkä-Ralesta Helsingistä löydät diabeetikoille tai reumaatikoille hyvin sopivia jalkineita. Toisinaan hyvät kenkäkaupasta hankitut jalkineet eivät ole riittäviä, jolloin kannattaa hakeutua yksilöllisiä jalkineita myyviin erikoisapuvälinemyymälöihin.
Jalkaterän ongelmista kärsivän potilaan kannattaa kysyä apua asiantuntijalta, kuten alaraajoihin erikoistuneelta fysioterapeutilta, jalkaterapeutilta, jalkahoitajalta tai lääkäriltä. Ammattitaitoiselta suutarilta saat apua pienempiin jalkineiden muutostöihin liittyen.
Lattajalka ja jalkineet
Kevytjalkineisiin liittyvä tutkimusnäyttö lattajalassa on toistaiseksi ristiriitaista. Esimerkiksi juostessa juoksukengillä terveillä normaaleita jalkineita käyttävillä koehenkilöillä jalan pienet lihakset toimivat aktiivisemmin kuin juostessa ilman jalkineita (Kelly ym. 2016), mutta päinvastaisiakin arvioita on esitetty. Lapsilla on usein suositeltavaa käyttää kevyitä jalkineita. Tutkimuksissa on esitetty, että lattajalka olisi yleisempi umpinaisia kenkiä käyttävillä lapsilla verrattuna paljon paljain jaloin liikkuviin tai sandaaleita käyttäviin (Rao & Joseph 1992, Sachithanandam & Joseph 1995). Tutkimusraportissa arveltiin jalkojen aktivaation olevan suurempaa sandaalien käyttäjillä, koska he aktivoivat jalan lihaksia pitääkseen sandaalin jalassa ja tällä olevan yhteyttä jalan kaarien kehittymiseen (Rao ym. 1992).
Yleisesti ottaen oireettomaan lattajalkaan voidaan kokeilla myös kevyempiä jalkineita, mutta vaikeimmissa tapauksissa voidaan käyttää tukevia, päkiästä rullaavia lenkkikenkiä tai tukevan kantakapin omaavia vaelluskenkiä. Tukevat jalkineet ovat useimmiten ensisijaisia erityisesti, jos taustalla on perussairauksia tai kipua. Jalkine on useimiten sopiva ja toimiva yksilölle, mikäli se tuntuu hyvältä jalassa. Täyttä konsensusta lattajalan eri variaatioille suositeltavista kengistä ei ole.
Erittäin vaikeissa sekä oireilevissa lasten ja aikuisten jalkaterien virheasentojen hoidossa tarkasti valitut valmisjalkineet ja tarvittaessa pohjalliset eivät aina ole riittävät vaan jalkineet joudutaan teettämään yksilöllisesti. Jalkineen kiertojäykkyydestä, kantakorotuksesta ja jalkineen keinupohjasta saattaa olla hyötyä erityisesti jäykässä lattajalassa. Toisaalta sellaisilla yksilöillä, joilla ei ole vaikeita jalkojen virheasentoja, jalkineissa ei ole arvioiden mukaan suositeltavaa käyttää edellä mainittuja ominaisuuksia.
Currex Med Arch pohjalliset
Pohjallisten hyödyt
Lähteitä
Kelly L, Lichtwalk G, Farris D & Cresswell A. Shoes alter the spring-like function of the human foot during running. Journal of The Royal Society Interface. 2016; June 13 (119)
Rao U, Joseph B. The Influence of footwear on the prevalence of flat foot. The Journal of Bone and Joint Surgery. 1992, 74 (4), 525 – 527.
Sachithanandam V, Joseph B. The influence of footwear on the prevalence of flat foot. A survey of 1846 skeletally mature persons. The Journal of Bone and Joint Surgery. British Volume. 1995. 77 (2), 254 -257.