Nivelsiteet eli ligamentit ovat niveliämme tukevia sidekudosrakenteita. Ne ovat ominaisuuksiltaan hyvin venytystä kestäviä ja lujia. Toisinaan erityisesti suurienergisten vääntövammojen seurauksena ne saattavat kuitenkin vaurioitua.
Nilkan nyrjähdyksistä noin puolet tapahtuu urheilussa esimerkiksi astuttaessa toisen jalan päälle tai äkillisissä suunnan muutoksissa, mutta nyrjähdys voi tapahtua myös esimerkiksi liukastuttaessa tai astuttaessa kiven päälle. Noin 85–90% vammoista kohdistuu nilkan lateraalipuoleen (ulkosyrjälle), jolle on tyypillistä nilkan kääntyminen sisäänpäin (inversioon). Toisinaan nilkan sisäsyrjän rakenteet voivat vaurioitua, kun kantaluu kääntyy voimakkaasti ulospäin (eversioon). Inversiovammaan saattaa liittyä myös jalkaterän sisäsyrjän nivelsiteiden vaurioita, joten kipu voi kohdistua koko nilkan alueelle. Keskitymme tekstissämme erityisesti nilkan ulkosyrjän nivelsiteitä vaurioittavaan inversiovammaan.
Oireena on tyypillisesti erityisesti nilkan ulkosyrjän kipu vamman jälkeen. Jalalle varaaminen voi tuntua erityisesti alussa kivuliaalta. Nilkkaan tulee turvotusta sekä mustelmaa. Nilkan nyrjähdyksen jälkeen alueen asento- ja liikeaistin toiminta voi olla heikentynyttä ja nilkan liike voi olla erityisesti koukistussuuntaan laajuudeltaan rajoittunutta.
Noin 40 % nyrjähtäneistä nilkoista jää pitkittyneesti instabiileiksi (1). Esimerkiksi koripalloilijoista nilkan nyrjähdys tapahtuu uudelleen jopa yli 70%:lla. Arvion mukaan noin 5 – 33%:lla on kipuoireita vuoden jälkeen traumasta ja 3 – 34% nyrjähdys uusiutuu kolmen vuoden seurannassa (2). Harjoittelulla ja nilkkatuen käytöllä voidaan vähentää tätä riskiä merkittävästi (3).
Nilkan nyrjähdyksen eri asteet
Nilkan nyrjähdyksessä nilkan ympärillä oleville nivelsiteille kohdistuu vaurioita. Nyrjähdysten vaikeusaste jaotellaan I-, II- ja III- asteeseen. I- asteen nyrjähdyksessä nivelsiteet venyttyvät ja painon jalalle laittaminen onnistuu. Tuolloin ainakin muutaman päivän tai viikon ajan rasituksen keventämisen ja tarvittaessa suunnanmuutoksia sisältävissä lajeissa nilkkatuki tai teippaus ovat yleensä riittävää eikä lääkärille hakeutuminen ole välttämätöntä. II-asteen vammassa nivelsiteet repeävät osittain, jalan varaaminen ei yleensä onnistu heti vamman jälkeen ja mustelma on selkeä. III-asteen nilkan nivelsidevammassa nivelside katkeaa kokonaan tai irtoaa luusta. Tuolloin varaaminen ei onnistu. Mikäli jalalle varaaminen tuottaa kipua ja käveleminen ei onnistu kunnolla, on syytä hakeutua terveydenhuoltoon.
II- ja III- asteen nivelsidevammassa turvotusvaihe kestää muutaman päivän. Tämän jälkeen reparatiivisessa vaiheessa kollageeni kypsyy kahdesta kuuteen viikon ajan. Joidenkin arvioiden mukaan vaihe kestää jopa kuudesta 12:sta viikkoon (5). Lopulta remodellaatiossa kollageeni pyrkii järjestäytymään muodostaen korjaantuneen nivelsiteen (6). Vaiheiden kesto ja nivelsiteiden kuormituskyky nyrjähdyksen jälkeen riippuu osittain vamman asteesta.
Riskitekijät
Alentunut nilkan koukistussuunnan liikelaajuus (8, 9) ja alentunut tasapainokyky saattaa lisätä riskiä nilkan nyrjähdykseen (9, 10). Alentunut asentotunto (9, 11) ja aiempi nilkan nyrjähdys voi lisätä riskiä nilkan ulkosyrjän nivelsiteiden vammaan (12). Tiettyjen suunnan muutoksia sisältävien liikuntalajien ja alustan ominaisuuksien on havaittu myös olevan riskitekijöinä vammaan.
Liitännäisvammat
Voit lukea lisää nilkan nyrjähdyksen yhteydessä mahdollisesti tapahtuvista yleisimmistä liitännäisvammoista painamalla Lue liitännäisvammoista- painikkeesta.
Lue liitännäis- vammoista
Arvion mukaan noin 11–17 prosentissa nilkan nivelsidevammoista liittyy myös jonkinasteinen syndesmoosivamma (14). Syndesmoosirakenteet ovat vahvaa nivelsidettä ja ne yhdistävät pohjeluun sekä sääriluun. Rakennetta vaurioittava vamma tapahtuu usein säären ulkokierrossa esimerkiksi kontaktilajissa tai aktiviteetissa, jossa pidetään hiihtomonoa tai luistinta jalassa. Syndesmoosivammassa kipu- ja turvotusalue on ylempänä kuin ulkosyrjän nivelsiteiden vammassa ja sen hoito poikkeaa oleellisesti tavallisen nilkan nyrjähdyksen hoidosta.
Syndesmoosivammasta kuntoutuminen aikaisemmalle aktiviteettitasolle kestää huomattavasti kauemmin verrattuna III-asteen FTA- nivelsiteen vammaan. Liian aikainen painon varaaminen ilman vammalle sopivaa ortoosihoitoa voi estää osaltaan syndesmoosin paranemisprosessia.
Sisäpuolen nivelsidekomponentin (deltaligamentti) voi vaurioitua, kun nilkka kääntyy ulospäin ja ulkokiertoon. Deltaligamentti saattaa vaurioitua myös tavallisemmissa nilkan inversiovammoissa.
Peroneusjänteiden vamma saatetaan sekoittaa nivelsidevammoihin, sillä usein epäillään kyseessä olevan normaali nilkan inversiovamma ilman liitännäisvammoja (15). Kipualue saattaa olla varsin samalla alueella molemmissa vammoissa, sijoittuen kuitenkin usein uloimman kehräsluun taakse (4). Lyhyen pohjeluulihaksen (peroneus brevis) jänteen pitkittäinen osarepeämä ulomman kehräsluun alueella tai pitkän pohjeluulihaksen (peroneus longus) jänteen vaurio saattaa olla inversiovamman liitännäisvammana (15).
Arvion mukaan jopa 50 prosentissa nilkan vääntövammoja telaluuhun syntyy jonkinasteinen rustovaurio (16). Tapaturman jälkeen ylemmän nilkkanivelen luu-rustovaurioon ennustavana tekijänä voidaan pitää syvää, useiden viikkoja kestävää kipua, joka pahenee jalalle varatessa (17, 18). Mikäli vääntövamma ei toivu selkeästi ensimmäisinä viikkoina tai kuusi viikkoa inversiovamman jälkeen nilkassa on lukkiutumisen tunnetta tai turvotusta, on syytä epäillä telaluun vauriota ja hakeutua lääkärille.
Noin 15% päivystykseen tulevista inversiovamman kokeneista kuntoutujista todetaan murtuma nilkassa (19). Yleisimmin murtuu pohjeluun pää, mutta murtuma voi olla myös muualla nilkan alueella. Kantaluun ja kuutioluun väliseen niveleen murtuma voi luutua virheasentoon, jossa kantaluun etu ylänurkka luutuu koukkumaisesti. Nivelen yläosaan voi jäädä ahtautta ja erityisesti ponnistettaessa jalalla siihen voi tulla rasituskipua. Inversiovamman yhteydessä myös esimerkiksi viides jalkapöytäluu voi murtua. (17.) Murtuman hoidossa lääkäri on tärkeässä asemassa hoidon suunnittelussa.
Päivystyksessä käyneistä nilkan nyrjähdyksen kokeneista kuntoutujista noin 40 prosentille näyttäisi jäävän nilkan pitkittynyt instabiliteetti (1). Pitkittyneelle nilkan instabiliteetille (krooninen nilkan instabiliteetti, englanniksi CAI tai chronic ankle instability) on ominaista taipumus toistuviin nilkan nyrjähdyksiin vähintään 12 kuukautta alkuperäisen nyrjähdyksen jälkeen ja subjektiivinen kokemus nilkan periksi antamisesta/ epävakaudesta. Pysyviin oireisiin voi kuulua kipu, turvotus, liikerajoitus, lihasheikkous ja heikentynyt subjektiivinen toimintakyky. (20.) Pitkittyneessä nilkan instabiliteetissa fysioterapialla on tärkeä rooli. Mikäli kuntoutus ei ole riittävää, niin lääkäri voi arvioida muita tapoja tilanteen edistämiseksi.
Piilota teksti tutkimisesta
Nilkan nyrjähdyksen tutkiminen
Nilkan nyrjähdyksen tutkimisessa esimerkiksi päivystyksessä pyritään varmistamaan, ettei nilkassa ole liitännäisvammoja. Liitännäisvammojen kuntoutus voi poiketa merkittävästi nilkan ulkosyrjän nivelsidevamman kuntoutuksesta. Päivystyksessä saatetaan ohjata myös alkuvaiheen ja toisinaan myös jonkintasoinen pidemmän aikavälin nilkan nyrjähdyksen kuntoutuksen ohjaus.
Voit lukea lisää nilkan nyrjähdyksen tutkimisesta painamalla Lue tutkimisesta.
Lue tutkimisesta
Vammamekanismin kartoittaminen ja nyrjähdyksen kokeneen kuntoutujan oireiden kartoitus haastattelun avulla muodostavat tärkeän tutkimisen osa-alueen.
Kipualueen nilkan ulkosyrjän nivelsidevammassa on nilkan ulkosyrjän alue hieman eteenpäin mentäessä uloimmasta kehräsluusta (4). Kohdassa sijaitsee muun muassa FTA-ligamentti. Kipu ei ole kuitenkaan tavallisessa nilkan nyrjähdyksessä jalkapöydän päällä, viidennen jalkapöytäluun kantaluun puoleisessa päässä tai alemman nilkkanivelen kohdalla. Nilkan murtuman ja syndemoosivamman kipualue on mahdollisen nivelsiteiden kiinnityskohdan lisäksi ylempänä.
Alkuvaiheen tutkimisessa käytetään usein Ottawa ankle rules- menetelmää, jossa pyritään poissulkemaan mahdolliset liitännäisvammat. Toisinaan nilkkasäännöstöksi nimitettävää tutkimusta hyödynnetään viikon sisällä traumasta ja testin ollessa positiivinen, kuntoutujan jalkaan tehdään röntgentutkimus (3). Nilkkasäännöstön manuaaliseen tutkimiseen kuuluu yhtenä osa-alueena jalan luisten rakenteiden tunnustelu. Kipu sisemmän- tai ulomman kehräsluun alueella, viidennen jalkapöydänluun tyvestä tai veneluun kohdalta viittaisi säännöstön mukaan positiiviseen tulokseen ja kuvantamisen tarpeellisuuteen. (21.) Nilkkaa ei yleensä tarvitse kuvata, jos nilkkasäännöstössä ei ole viitteitä liitännäisvammoista.
Tarvittaessa 4–5 päivän jälkeen traumasta nilkan nivelsiteiden kunto pystytään tutkimaan käsin tehtävillä testeillä paremmin kuin heti vamman jälkeen (3). Nivelsiteiden kunnon pystyy tutkimaan alueen vammoihin perehtynyt lääkäri, fysioterapeutti tai jalkaterapeutti. Liitännäisvammojen hoidossa lääkärin rooli on erittäin tärkeä.
Tutkimisessa on oleellista määritellä minkä asteinen nilkan nyrjähdys on kyseessä. I- asteen ja III- asteen vammassa kuntoutuksen tarve on hyvin erilaista. II- ja III- asteen vammassa nilkan tuenta ja kuntoutus on tärkeässä roolissa muutoinkin kuin pelkästään alkuvaiheessa.
Piilota teksti tutkimisesta
Nilkan nyrjähdyksen hoito
Hoidon tavoitteena on tukeva nivel, jonka toiminta on mahdollisimman lähellä vammaa edeltävää tasoa. Näin voidaan myös estää nivelrikon kehittymistä. (4.) Hoidolla pyritään myös ennaltaehkäisemään uusia nyrjähdyksiä ja vähentämään kipuja. Uuden nilkan nyrjähdyksen riski on kasvanut erityisesti 12 kuukauden ajan ensimmäisestä vammasta, joten kuntoutuksen ei pidä loppua siihen, kun oireet ovat loppuneet.
Hoito voidaan jaotella alkuvaiheen hoitoon sekä pidemmän aikavälin kuntoutukseen, sillä alkuvaiheessa ja sen jälkeisenä aikana kuntoutus on hyvin erilaista.
Alkuvaiheen hoito
Ensimmäisten noin 2–8 vuorokauden aikana (akuuttivaihe tai alkuvaihe, jonka kesto riippuu myös vamman asteesta) askelta tulisi keventää kyynärsauvojen avulla sen verran, että jalalla pystyy astumaan luontevasti ilman kipua. Jos vamma on lievä ja varaaminen on kivutonta, kyynärsauvoja ei välttämättä tarvitse lainkaan.
Akuuttivaiheen jälkeen jalalle on syytä varata kivun sallimissa rajoissa, sillä painon varaaminen turvallisella tavalla edistää kudoksen paranemista. Immobilisaatiota, toisin sanoen jalalle painon varaamattomuutta, voidaan käyttää kivun lievittämiseksi maksimissaan kymmenen päivää, sillä pidempiaikaisella immobilisaatiolla ollaan tutkimuksissa havaittu negatiivisia vaikutuksia verrattuna toiminnalliseen hoitoon ja tuen käyttöön. Harjoittelu, painon varaaminen varhain ja nilkkatuen käyttö voivat nopeuttaa myös työhön paluuta. (3.)
Pelkkä elastinen sidos ei ole hyvä tuenta etenkään hankalissa nivelsidevammoissa (4). Turvotusvaiheen ajaksi suositaan usein ilmakennotyynyllistä muovilastaa. Se luovutetaan usein päivystyksestä heti vamman jälkeen. Voit tilata verkkokaupastamme turvotusvaiheeseen tarkoitetun Aircast Stirrup nilkkatuen. Nilkkatuki tukee jalkaa tehokkaasti, mutta ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön vaan pelkästään turvotusvaiheen ajaksi. Joustamattomat nauhat omaava nilkkatuki mahtuu myös jalkineeseen paremmin kuin ilmakennotyynyllinen muovilasta.
Vanhaan akuuttivaiheen ohjeistukseen kuului ohjeistus kylmästä, kohosta ja kompressiosta. Se on korvautunut uudemmalla PEACE and LOVE- ohjeistuksella, jossa huomioidaan akuutti ja sen jälkeinen vaihe. Ohjeistuksessa ohjataan ensimmäisten päivien jälkeen varaamaan jalalle oireiden salliessa ja välttämään liiallista tulehdusta vähentävien hoitomenetelmien käyttöä. Tulehdusta vähentävillä hoitomenetelmillä tarkoitetaan lähinnä tulehduskipulääkkeet ja kylmän käyttö, sillä näillä voi olla haitallinen vaikutus kudosten paranemiselle pitkällä tähtäimellä. Ohjeistuksessa myös kehotetaan välttämään liiallista passiivisiin hoitoihin nojautumista, korostetaan ammattilaisen roolia vamman aktiivisen hoidon ohjannassa sekä optimismin ja harjoittelun tärkeyttä kuntoutumisessa. (22.) Lääkäri voi kuitenkin tarvittaessa suosittaa kuntoutujan ottamaan kipulääkettä, mikäli siihen on tarvetta.
Akuuttivaiheessa voidaan hyödyntää alaraajan kohottamista sydämen yläpuolelle ja kompressiolla (22.) Kohoasennosta ja kompressiosta ei ole tutkimusten mukaan merkittävää hyötyä, mutta ne ovat helppoja toteuttaa ja niillä ei ole haittavaikutuksia kuntoutujalle. Nilkan pumppausliikkeet kuuluvat myös akuuttivaiheen ohjeistukseen.
Hoito alkuvaiheen jälkeen
Arvion mukaan noin 5-33% nilkan inversiovamman kokeneista on kipuoireita vuoden jälkeen nyrjähdyksestä sekä tutkimusten mukaan 3-34% nilkan nyrjähdys uusiutuu kolmen vuoden seurannassa (2). Harjoittelusta ja nilkkatuen käytöstä on vahvaa tutkimusnäyttöä uuden nyrjähdyksen ennaltaehkäisyssä (23). Niiden avulla voidaan hoitaa myös jalan kipua.
Nyrjähdyksen kuntoutuksessa on huomioitava, että jalkaterää on syytä käyttää kivuliaan vaiheen jälkeen mahdollisimman normaalilla liiketavalla. Mikäli kävelyssä ilmenee kipua tai ontumista, kävelyn keventäminen voidaan tehdä kivun mukaan kyynärsauvojen avulla. Kyynärsauvojen käyttö on syytä lopettaa, kun kuntoutuja ei enää kävele ontuen ja varatessa ilmenevä kipu on selkeästi vähentynyt.
Liian pitkään jatkunut jalan käyttämättömyys tai ontuminen saattaa johtaa osaltaan siihen, että alueen liikelaajuus alenee. Toisaalta nilkan alentunut koukistus ja eversio- suuntainen liike voi aiheuttaa vääriä liikemalleja lonkkaan tai muualle jalkaterään aiheuttaen esimerkiksi pitkittynyttä pronaatiota tai ponnistamista liikaa jalan ulkoreunan kautta.
Nilkan tuenta nilkan nyrjähdyksen jälkeen
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan nilkkatuet vähentävät uusia nyrjähdyksiä. Harjoittelu ja mahdollisesti teippaus auttavat myös, mutta eivät ole yhtä tehokkaita. (23.) Normaalin väestön lisäksi erityisesti urheilijat hyötyvät nilkkatuen käytöstä (3). Nilkan nyrjähdyksistä kärsiville urheilijoille tehdyssä tutkimuksessa harjoitteluryhmällä nilkan vammat uusiutuivat vuoden seurannassa 27%:lla ja nilkkatukiryhmässä 15%:lla (24). Kaiken kaikkiaan nilkkatuen avulla riski uuteen nyrjähdykseen voi alentua noin alle kolmasosaan (3).
Toiminnallisen nilkkatuen käyttöä on syytä jatkaa useita viikkoja nyrjähtämisen jälkeen jalkeillaolon ajan. Käyttöaika normaaleissa askareissa riippuu vamman vakavuudesta ja henkilön aktiivisuudesta. Esimerkiksi 4–6 viikon toiminnallisen nilkkatuen käyttö on tutkimusten mukaan suositeltavampaa kuin jalan käyttämättömyys (3).
Noin puolet nyrjähdyksistä tapahtuu liikuntaharrastusten yhteydessä, joten tukea on syytä käyttää erityisesti II- ja III-asteen vammoissa aktiviteettitasosta riippuen muutamasta kuukaudesta noin 12 kuukauteen erityisesti suunnanmuutoksia sisältävissä liikuntaharrastuksissa sekä liikuttaessa epätasaisessa maastossa. Vamman asteesta riippuen ensimmäisten viikkojen tai kuukausien jälkeen kevyessä liikkumisessa nilkkatuen käyttö ei ole välttämätöntä. Tukea on kuitenkin syytä käyttää, mikäli tuki vähentää selkeästi oireilua tai jos terveydenhuollon ammattilainen on suositellut tuen käyttöä myös kevyessä liikkumisessa. II – ja III- asteen vammassa tuen käyttö on syytä olla lähempänä 12 kuukautta kuin kuutta kuukautta kuormittavissa liikuntalajeissa. Useasti nyrjähtävää nilkkaa voi olla syytä tukea nilkkatuen avulla nopeita suunnan muutoksia sisältävissä liikuntalajeissa myös tämän 12 kuukauden jälkeen.
Teippauksesta saatu hyöty nilkan uudelleen nyrjähtämisen riskin vähentämiseksi on epäselvää, vaikka viitteitä teippauksen hyödyistä on myös olemassa (23). Nilkkatuen eduiksi verrattaessa teippaukseen on kuvattu esimerkiksi sitä, että ne ennaltaehkäisevät uusia nyrjähdyksiä tehokkaammin (3), ne ovat kustannustehokkaampia, niitä voidaan käyttää uudelleen, nilkkatuen pukemiseen ei tarvita erityisosaamista ja allergisia reagtioita on hyvin harvoin. Erityisesti joustamattomalla teipillä tehtävää spesifiä teippausta voidaan harkita erityisesti, jos nilkkatuki ei mahdu erittäin tiukkaan urheilujalkineen.
ASO EVO ja Stabilizing Speed Pro nilkkatuki sopivat pidempiaikaisempaan käytöön. Ne ovat nauhallisia nilkkatukia, joita pidetäänkin suositeltavimpana mallina nilkan nyrjähdyksen jälkeen. CRX remmillinen nilkkatuki ja Malleoforce Plus ovat kevyitä hyvin jalkineeseen mahtuvia vaihtoehtoja, joita voidaan käyttää vähemmän tukea vaativissa nilkoissa esimerkiksi epävakaan nilkan tukemisessa, I-tyypin vamman alkuvaiheen kuntoutuksessa tai yli puoli vuotta vamman jälkeen II- tai III- asteen nilkan nyrjähdyksessä.
Harjoittelu nilkan nyrjähdyksessä
Alkuvaiheen jälkeen on syytä alkaa asteittaisesti aktiivisemmin harjoittamaan jalkaterää ja koko alaraajaa. Kuntoutuksella pyritään normalisoimaan liikkuvuus, lihasvoima sekä asentotunto (3). Liian pitkällä liikkumattomuudella on haittapuolena lihasten surkastuminen, asentotunnon heikkeminen ja nivelen jäykistyminen, eli siten jatkokuntoutumisen pitkittyminen. Lisäksi heikosti kuntoutettu nilkka voi jäädä pitkittyneesti instabiiliksi.
Itsenäisellä harjoittelulla saatetaan vähentää riskiä ensimmäiseen nyrjähdykseen alle puoleen. Toistuvan nyrjähdyksen riski aiemman nyrjähdyksen jälkeen vähenee harjoittelulla miltei puolella. Harjoittelulla vähennetään myös riskiä nilkan pitkittyneeseen instabiliteettiin ja nopeutetaan kuntoutujan työhön paluuta. (3.) Nilkkatuen käyttö on hieman tehokkaampaa nilkan toistuvan nyrjähtämisen todennäköisyyden vähentämisessä verrattaessa harjoitteluun (23). Toisaalta harjoittelua ei kannata jättää tekemättä, vaikka nilkkatuki olisikin käytössä.
Merkittävässä osassa nilkan nyrjähdystä käsitelleistä tutkimuksista hyödynnettiin tasapainolautaa. Sen hyödyntäminen nilkan nyrjähdyksen kuntoutuksessa näyttäisi olevan tehokasta nilkan nyrjähdyksen jälkeisen toistuvan nyrjähdyksen ennaltaehkäisyssä. Esimerkiksi II- tyypin nilkan nyrjähdyksessä liikunnallisesti aktiivisilla yksilöillä valvomaton tasapainolaudalla tehty (12 viikon mittainen harjoittelujakso, 15min harjoittelua päivässä) vähensi merkittävästi toistuvan nyrjähdyksen riskiä kahdeksan kuukauden kontrollin perusteella (25) ja muissakin tutkimuksissa on löydetty vastaavia tuloksia toistuvan nyrjähdyksen riskin alentamisessa (26). Tasapainolaudalla tehtävät harjoitteet eivät saa koostua kuitenkaan ainoastaan laudan keinutteluista tai sen päällä staattisesta seisomisesta, vaan harjoittelussa kannattaa olla nousujohteinen.
Kirjallisuuskatsauksen mukaan voi olla epäselvää onko valvottuun kuntoutukseen ohjautuminen valmiiden kotiharjoitusohjeiden sijaan perusteltua kustannustehokkuuden kannalta, sillä se tarjoaa tutkimusten perusteella vain lyhytaikaista hyötyä ja edellä mainittujen ryhmien välillä ei liene olevan eroa nyrjähdyksen uusiutumisessa (27). Myös Vuurberg ym. 2018 piti kirjallisuuskatsauksessaan epäselvänä sitä, että tuleeko harjoittelussa toteuttaa tarkempaa kontrollointia vai riittävätkö valmisohjeet nilkan nyrjähdyksen kokeneille kuntoutujille (3). On kuitenkin muistettavaa, että yksilöllinen lähestymistapa esimerkiksi urheilijoilla mahdollistaa lajinomaisen harjoittelun. Lisäksi yhtenä perusteena terapeutille ohjautumiseen on se, että harjoitteet voidaan ohjata vastaanotolla yksilöllisemmin.
Löydät sivuiltamme nilkan nyrjähdyksen videoidut harjoitusohjeet. Tutkittuun tietoon ja käytännön kokemuksiin perustuvat alaraajafysioterapiaan erikoistuneen fysioterapeutin suunnittelemat harjoitusohjeet koostuvat harjoitteista, joiden avulla pyritään lisäämään jalan toimintakykyä nilkan nyrjähdyksen jälkeen sekä vähentämään riskiä uuteen nilkan nyrjähdykseen. Harjoitetaso etenee huomioiden, kuinka kauan nilkan nyrjähdyksestä on mennyt aikaa ja millaisia oireita jalassa on. Harjoitusohjelma ei kuitenkaan ole yksilöllinen eikä korvaa mahdollisesti teille ohjattua yksilöllistä harjoitusohjelmaa, vaikka liikkeet valikoidaan videoiden ohjaamalla tavalla sekä harjoitteissa edetään nousujohteisesti tarkkojen testien ja oirekuvan perusteella.
Harjoittelussa on syytä olla nousujohteinen. Lisäksi esimerkiksi alkuvaiheessa harjoittelussa on syytä välttää liiallista ulkosyrjän nivelsiteiden kuormitusta. Harjoitteilla pyritään muun muassa parantamaan liikkuvuutta, vähentämään riskiä toistuvaan nyrjähdykseen, normalisoimaan kävelyä ja muuta kuormitusta sekä parantamaan asentotuntoa, lihasvoimaa ja tasapainoa.
Muu hoito nilkan nyrjähdyksen jälkeen
Tulehduskipulääkkeitä voidaan käyttää akuuttivaiheessa tarpeen mukaan vähentämään kipua. On kuitenkin huomioitava, että niiden käytöstä saattaa ilmetä komplikaatioita ja ne saattavat heikentää kudoksen normaalia paranemisprosessia. (3.) Tulehduskipulääkettä ei saa ottaa kuurina nilkan nyrjähdyksen jälkeen. Parasetamolivalmiste voi olla hyvä vaihtoehto tulehduskipulääkkeelle.
Mikäli kuntoutujalla on nilkan liikkuvuuden alenemaa, niin nivelille tehtävistä mobilisaatioista yhdistettynä harjoitteluun on saatu tutkimusten mukaan vaikuttavaa hyötyä (3). Toisaalta nilkan koukistussuuntaiseen liikelaajuuden alenemaan itsenäiset kotiharjoitteet ovat usein riittäviä.
Yksilölliset ja valmispohjalliset saattavat parantaa jonkin verran asennon hallintaa pitkittyneessä nilkan epävakaudessa (28). Mikäli kantaluu on kääntynyt nilkan nyrjähdyksen jälkeen kaarijalan/ korkean pitkittäiskaaren yhteydessä usein havaittavaan niin sanottuun varus asentoon (kantaluu kääntynyt enemmän sisään), niin suosittelemme yksilöllisiä pohjallisia valmispohjallisten sijaan. Varus asennossa paine korostuu kantaluun ja usein koko jalkaterän ulkoreunalle.
Leikkaukseen joudutaan turvautumaan varsin harvoin nilkan nyrjähdyksen jälkeen. Urheilijoilla päädytään leikkaukseen, mikäli jalassa on leikkausta vaativia liitännäisvammoja tai yksilöllisen harkinnan perusteella huonosti tavanomaiselle hoidolle reagoiville yksilöille, joilla on nilkan instabiliteettia (15). Instabiliteettioireilun perusteella leikkausta tulee harkita vasta usean kuukauden seurannan ja intensiivisen harjoittelun jälkeen. Leikkaushoitoa III-asteen ensisijaisena hoitona tulee harkita ainoastaan huippu-urheilijoilla tai liikunnan ammattilaisilla. (4.)
Nilkan nyrjähdyksestä toipumiseen kuluva aika ja kuntoutukseen ohjautuminen
Toipumisaika nilkan nyrjähdyksestä on yksilöllistä ja riippuu muun muassa siitä, että onko kyseessä I-, II- vai III- asteen vamma. Askellus voi olla kivutonta useimmiten noin kahdeksan viikon kuluttua, I- asteen vammassa paljon ennenkin sitä. Juoksemaan osa pystyy jo kuuden viikon kuluttua, mutta toisilla tähän voi mennä puolikin vuotta (2). Vaurioituneen nivelsiderakenteen paraneminen voi kestää yleensä 3–6 viikkoa (29), mutta toisten arvioiden mukaan vaihe kestää kuudesta 12:sta viikkoon (5). Nilkan nyrjähdys paranee valtaosalla hyvin ja optimismi tilanteen paranemisen suhteen onkin nostettu yhdeksi tekijäksi aikaisemmin mainitussa PEACE and LOVE ohjeistuksessa (22).
Kudoksen paranemisprosessin aikasidonnaisuus on hyvä selostaa terveydenhuollon ammattilaisen toimesta kuntoutujalle selkeästi, jotta kuntoutuminen vammaa edeltävälle tasolle sujuu mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi urheilijat palaavat nilkan nyrjähdyksen jälkeen usein muutamasta päivästä 21:een päivään päästä takaisin liikuntaan (30, 31), joka on lyhyempi aika kuin kudoksen riittävään paranemisprosessiin vaativa aika. Vaikka nilkka tuntuisikin oireettomalta, niin riski uudelle nilkan nyrjähdykselle aiemman vamman jälkeen on korostunut noin 12 kuukauden ajan. Tämän vuoksi suunnan muutoksia sisältäviin liikuntalajeihin kannattaa palata vähitellen ja nilkka on syytä tukea nilkkatuen avulla vamman vakavuudesta riippuen pitkän aikaa.
Mikäli vamman jälkeen viikon kuluttua ei pystytä varaamaan painoa kunnolla jalalle, niin ensimmäisen päivystyskäynnin lisäksi on syytä hakeutua uudelleen lääkäriin tarkempaan tutkimukseen. Lääkäriin on syytä hakeutua myös, mikäli jalan punoitus tai kuumotus jatkuvat alkuvaiheen jälkeen, kuntoutujalla on pahoinvointia, jalassa on vähintään kohtuullista kipua muussa kohtaa kuin jalan ulkosivulla (muualla kuin FTA- ligamentin alueella) tai askellus on kivuliasta lääkärin arvioiman ajan jälkeenkin.
Jos ensimmäisellä käynnillä on tutkittu tarkasti, ettei jalassa ole liitännäisvammoja, kipualue on tyypillisessä ulkosivun nivelsiteiden kohdassa ja ontuminen on lievää, niin käynti alaraajojen kuntoutukseen perehtyneellä fysioterapeutilla voi tulla kyseeseen lääkärin käynnin sijasta. Fysioterapeutilla tai jalkaterapeutilla käynti voi olla myös hyödyllistä tilanteissa, jossa kuntoutuminen on pitkittynyt, terveydenhuollosta saatujen valmisohjeiden noudattamisesta huolimatta jalka tuntuu epävakaalta tai lääkärin käynnin lisäksi III- asteen vamman kokenut yksilö ei ole käynyt terapeutilla. Terapeutti pystyy lääkärin käynnin jälkeen useimmiten auttamaan merkittävästi myös liitännäisvammojen kuntoutuksessa.
Voit tilata verkkosivujemme kautta nilkan nyrjähdyksen videoidut harjoitusohjeet, mikäli et saanut päivystyksestä ohjausta fysio- tai jalkaterapeutille tai koet saamasi valmisohjeet mielestäsi riittämättömiltä ja teillä on kyseessä normaali nilkan nyrjähdys ilman liitännäisvammoja. Hakeuduthan ammattilaisen yksilölliseen arvioon, mikäli oireilu pitkittyy. Suosittelemme harjoittelemaan aina II- tai III- asteen vammoissa. I- asteen vammassa harjoittelun tärkeys korostuu niillä yksilöillä, ketkä harrastavat suunnan muutoksia sisältäviä liikuntalajeja.
Tutustu myös Nilkan nyrjähdyksen hoitopakettiin, jossa saat alennettuun hintaan Aso Evo nilkkatuen, puolipallo tasapainolaudan, Nilkan nyrjähdyksen videoidut harjoitusohjeet sekä teippausohjeen.
Lopuksi
II- ja III- tyypin vammoissa harjoittelu ja nilkkatuen käyttö on erityisen tärkeää. Mitä suuremmat toiminnalliset vaatimukset kuntoutujalla on, sitä huolellisemmin harjoittelu on syytä toteuttaa.
Erityisesti suunnan muutoksia sisältävissä liikuntalajeissa riski toistuville nyrjähdyksille ja pitkittyneelle instabiliteetille on koholla. Myös ei urheilevalla väestöryhmällä riski on selkeästi koholla nilkan nyrjähdyksen jälkeen, joten samansuuntaiset suositukset harjoittelusta ja nilkkatuen käytöstä pätevät sovellettavissa osin kaikille. On myös muistettava, että suunnan muutoksia sisältävään liikuntaan paluuta ei kannata aloittaa liian pian vamman jälkeen.
Nilkan nyrjähdys ei välttämättä aiheuta pitkäaikaista jalan kipua ja kaikilla nilkka ei nyrjähdä toistuvasti. Toisaalta merkittävällä osalla jalkaan jää oireita ja riski uuteen nyrjähdykseen on selkeästi suurentunut vanhan vamman jälkeen erityisesti 12 ensimmäisen kuukauden aikana. Tutkimustiedon ja kliinisen kokemuksemme valossa onkin selvää, että nilkan nyrjähdyksen jälkeen kannattaa hyödyntää erityisesti nauhallisia tukevia nilkkatukia sekä harjoitella nousujohteisesti.
Nilkan nyrjähdyksen apuvälineitä ja videoidut harjoitusohjeet
ASO EVO nilkkatuki
Nilkan nyrjähdyksen hoitopaketti
Malleoforce Plus
Tasapainolauta
Nilkan nyrjähdyksen videoidut harjoitusohjeet
Puolipallo tasapainolauta
Varaa aikasi fysioterapiaan Vantaalle tai etäfysioterapiaan
Hoitoon kannattaa hakeutua, mikäli kipu pitkittyy, liittyy traumaan ja jos jalka ei kestä astumista.
Voit varata ajan Myyrmäen tai Tikkurilan Fysios Mehiläisen toimipisteeseen, jossa fysioterapeutti voi tutkia jalkasi, arvioida mahdollisen apuvälinetarpeen sekä suunnitella yksilölliset harjoitteet. Voit lukea lisää Myyrmäen ja Tikkurilan apuvälinevarastosta painamalla tästä. Voit varata käynnin Myyrmäkeen myös soittamalla Mehiläisen ajanvaraukseen numeroon 010 414 00. Kerro varatessasi aikaa, että haluat ajan fysioterapeutti Antti Mässelille tai Anniina Meriläiselle.
Etäfysioterapiaan varten tarvitset toimivan sähköpostiosoitteen sekä tietokoneen, älypuhelimen tai tabletin.
Lähteet pääset katsomaan täältä.