Tässä kirjoituksessa keskitytään yölastojen ja yösukkien käyttöön plantaarifaskiitissa. Käymme läpi aihetta käsitteleviä tutkimuksia, reflektoimme tutkimustuloksia käytäntöön ja annamme käytännön vinkkejä yölastojen käytöstä plantaarifaskiitissa. Emme käsittele tekstissä yölastojen käyttöä akilleksen ongelmissa tai kontraktuurien ennaltaehkäisemisessä. Teksti on tarkoitettu pääasiassa ammattilaisille.
Tekstin loppupuolella olevassa Taulukko 2:ssa vertaillaan erilaisia yölastoja, jonka lukemalla saa peruskäsityksen yölastojen eroista.
Yölastat ja yösukat – mitä tutkimukset kertovat?
Yölastoista plantaarifaskiitin hoidossa on tehty useita tutkimuksia, mutta tutkimukset ovat olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin pieniä ja heikkotasoisia. Yölastoista on ilmeisimmin ainakin jonkin verran hyötyä vaivan hoidossa. Yölastojen mallilla on todennäköisesti väliä erityisesti käyttömukavuuden suhteen.
Keräsimme tämän linkin taakse lisätietoa löytämistämme tutkimuksista. Löydät sieltä myös lähteet. Löysimme 13 tutkimusta, joiden tuloksia käsittelemme listauksen jälkeen. Pyrimme kokoamaan kaikki aiheeseen liittyvät tutkimukset kirjoitukseen. Mikäli tiedät lisää tutkimuksia yölastojen käytöstä plantaarifaskiitissa, niin älä epäröi laittaa meille vinkkiä aiheesta.
Yölastojen ja pohjallisten vertailu
Pohjallisten käytöstä plantaarifaskiitissa on näyttöä erityisesti keskipitkältä aikaväliltä, vaikka lyhyeltäkin aikaväliltä on saatu toisinaan lupaavia tutkimustuloksia. Valmispohjalliset sekä yksilölliset pohjalliset ovat yhtä tehokkaita vähentämään kipua plantaarifaskiitissa.
Pohjallisia, yölastoja sekä pohjallisia yhdistettynä yölastahoitoon verrattiin kolmessa löydetyssä tutkimuksessa (1, 2, 3). Roosin ja Martinin tutkimuksissa ei ollut eroja tutkittavissa muuttujissa ja kaikissa ryhmissä tapahtui parannusta (1,2). Roosin tutkimuksessa kuntoutujat sitoutuivat paremmin pohjallisten käyttöön, mikä näkyi myös kivun vähentymisenä (1). Alghadirin tutkimuksen mukaan pohjallisten ja yölastan yhdistelmä oli tehokkaampi kuin pelkkä pohjallisten käyttö tai pelkkä yölastan käyttö. Ko. tutkimuksesta mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että alentunut nilkan dorsifleksio ei ollut yhteydessä suurempaan yölastasta hyötymiseen ja positiivinen navicular drop testi ei ollut yhteydessä pohjallisista saatavaan suurempaan hyötyyn. (3.)
Anterioristen ja posterioristen yölastojen vertailua
2012 julkaistun tutkimuksen mukaan perinteinen posteriorinen (ns. monomalli) oli 89% mukaan epämukava ja 22% mukaan anteriorinen yölasta oli epämukava. Anteriorisen yölastan käyttö vähensi myös kipua enemmän kuin posteriorinen malli. (4.)
Yleensä anterioristen yölastojen ongelmana on se, että niissä ei pystytä yhdistämään varpaiden dorsifleksiota tai säätämään nilkan kulmaa vaan tuella pystytään vaikuttamaan lähinnä nilkan alueen asentoon. Enovis on ratkaissut tämän ongelman lisäämällä anterioriseen Dorsal Night Splint yölastaan varpaille oman remmin. Olemme saaneet paljon hyvää palautetta myös Malleonite anteriorisesta yölastasta, jossa on mahdollisuus säätää nilkan kulmaa.
Harjoittelun ja yölastojen käytön vertailua
2015 plantaarifaskiitin hoidossa tapahtui merkittävä muutos Ratleffin tutkimuksen myötä. Tutkimuksessa saatiin erittäin hyviä tuloksia kolmen kuukauden harjoittelulla verrattaessa venyttelyyn. Harjoittelusta saatu hyöty ei kuitenkaan ollut ryhmien välillä selkeää kuuden tai 12 kuukauden vertailussa. (5.) Tutkimus oli kuitenkin erittäin merkittävä plantaarifaskiitin hoidossa ja ko. menetelmää tullaan varmasti käyttämään tulevaisuudessa vertailuryhmänä muille interventioille.
Wheeler tutki kotiharjoitusohjelman ja kotiharjoitusohjelman + posteriorisen yölastan hyötyä plantaarifaskiitissa. Kuntoutujille oli jo ohjattu aiemmin kotiharjoitteita, mutta tilanne oli kroonistunut. Sisäänottokriteereissä oireilun kesto oli vähintään kaksi vuotta. Tutkimuksesta ei saa tarkkaa kuvaa mitä kotiharjoitteluohjelmat tarkalleen sisälsivät, mutta niissä oli venyttelyitä ja lihasvoimaharjoitteita. Ryhmien välillä ei havaittu juurikaan eroa 3kk mittauksessa. Unen laadussa ei myöskään havaittu eroja ryhmien välillä. Yölastan käytöstä oli rajattua, miltei merkityksetöntä lisähyötyä verrattuna kontrolliryhmään. Kivuissa ja toimintakyvyssä oli edistystä molemmissa ryhmissä osalla mittareista mitattuna. (6.) Mielenkiintoista olisi ollut nähdä tutkimuksen tulokset, jos sisäänottokriteereissä oireilu olisi kestänyt esimerkiksi 3-9 kuukautta ja jos aikaisemman intervention olisi toteuttanut joku muu kuin tutkija itse. Tutkimuksen tulos kuitenkin korostaa kotiharjoitteluohjelman tärkeyttä.
Muita tutkimuksia
Sheridanin RCT-tutkimuksessa kontrolliryhmä (n=30) sai tulehduskipulääkkeitä, tarvittaessa kortikosteroidi-injektion ja käytti pohjallisia. Interventioryhmä (n=30) sai edellä mainitut hoidot sekä yölastan. Lastaryhmässä keskimääräisesti kivut vähenivät ja toimintakyky parani enemmän kuin kontrolliryhmässä. (7.)
2010 julkaistussa tutkimuksessa kontrolliryhmään valikoituneet valikoituivat niin, etteivät he olleet halukkaita käyttämään yölastaa. Yölastan käytöllä havaittiin selkeää hyötyä kahden kuukauden hoitojaksolla verrattuna kontrolliryhmään (ryhmien interventioista lisää löytyy täältä). Hyötyä ei havaittu kontrollissa, joka tapahtui kahden tai kolmen vuoden kohdalla. (8.) Powellin tutkimuksessa havaittiin yölastahoidon nopeuttavan toipumista (9) ja Battin tutkimuksessa havaittiin saman suuntainen tulos (10).
Proben tutkimuksessa kontrolliryhmän interventioon koostui tulehduskipulääkkeiden käytöstä, akilleksen venyttelystä ja kenkäsuosituksesta. Interventioryhmä sai saman hoidon sekä he käyttivät posteriorista kuvan perusteella pehmusteetonta yölastaa. Yölastan käytöstä ei havaittu lisähyötyä verrattuna kontrolliryhmään. (11.)
Sallamin interventioiden osalta osin vaillinaisesti kuvatussa tutkimuksessa ryhmä A venytteli pohkeen aluetta sekä kantakalvoa, B:ssä käytettiin yölastaa ja C:ssä edellä mainitut interventiot yhdistettiin. Yhdistelmäryhmässä aamukipu ja askareissa ilmenevä kipu väheni enemmän kuin muissa ryhmissä. Venyttelyryhmässä oireiden vähenemistä ei havaittu kaikilla mittareilla mitattuna. (12.)
Kahdessa tutkimuksessa tutkittiin yösukkien käytön vaikutusta kipuun ja toimintakykyyn. Leen tutkimuksessa interventioryhmässä käytettiin nilkkapituista yösukkaa, jossa oli varpaiden ekstension määrää säätelevä osa sukan sisällä (13). Mainittakoon tässä välissä, että markkinoilla olevissa sukissa Leen tutkimuksessa käytettyä varpaiden ekstensiota säätelevää levyä ei juurikaan löydy. Nilkkapituisessa sukassa paine kohdistuu korostetusti varpaisiin ja sukka voi tuntua epämiellyttävältä käytössä.
Leen tutkimuksessa FFI- mittarin tulos oli parempi sukkaryhmässä (13). Barryn tutkimuksessa käytettiin sääripituista sukkaa ja sen käyttöä vertailtiin venyttelyyn (14). Tutkimuksen lisäinterventiot ovat vaillinaisesti ilmaistu. Tutkimuksen mukaan yöortoosihoidon aloittaminen nopeuttaa paranemista (14).
Amerikan Physical Therapy Association (APTA) julkisti 2014 kliinisen käytännön suosituksen plantaarifaskiittiin. He arvioivat näytön luokan eri hoidoille A:sta (vahvin näytön luokka) F:ään (heikoin näyttö). Yölastojen käyttöön liittyvä näyttö arvioitiin luokkaan A.
Mitä tästä käytäntöön?
Milloin on syytä kertoa kuntoutujalle yöortooseista ja milloin suorastaan suositella yölastan tai yösukan käyttöönottoa? Mitään tarkkaa ohjetta tähän ei ole olemassa, mutta asiaa voi tarkastella käytettävissä olevan näytön perusteella. Yölastojen käytön hyödyntämiseen plantaarifaskiitin hoidossa vaikuttaa myös muiden käytössä olevien interventioiden käyttömahdollisuudet, kuntoutujan halukkuus satsata eri metodeihin jo alkuvaiheessa sekä kuntoutujan riskitekijät tilanteen pitkittymiselle.
Alkuun voidaan pärjätä harjoittelulla ja sopivanlaisen kuormituksen hallinnan (load management) suosittelulla. Kipua provosoivia asioita voi olla syytä välttää, esimerkiksi vähentämällä juoksua sisältäviä liikuntalajeja tai pyrkimällä tilanteen sallimalla tavalla minimoimaan pitkään jatkuvaa seisomista kovalla alustalla. Ehkä ennen pohjallisia voidaan harkita teippausta. Erityisesti kivuliaassa plantaarifaskiitissa ei ole väärin heti alussa suosittaa plantaarifaskiittiin soveltuvia pohjallisia. Niiden käytöstä ei ole mitään haittaakaan ja kipua vähentävän vaikutuksen pystyy kokemaan useimmiten heti ensimmäisen askeleen yhteydessä. Lepo, teippaus, Airheel ilmatyynyside ja painetta tasaavat pohjalliset nousevat tärkeään asemaan, mikäli kipu on erittäin voimakasta ja vaikeutta kävelyä jo lyhyellä matkalla. Jos kuntoutuja ei ole sitoutunut harjoitteluun, niin tuolloin voidaan suositella yölastaa jo alussa.
Mikäli oireet jatkuvat yhdestä kahteen kuukautta korkeaintensiteettisestä harjoittelusta huolimatta, niin yölastoista on syytä informoida kuntoutujaa. Samalla on hyvä kertoa, että niiden käyttö saattaa häiritä unta ja kertoa lyhyesti yöortooseiden eroista. Kolmen kuukauden kohdalla kannattaa jo suosittaa kaikille plantaarifaskiitista kärsiville ko. apuvälinettä, mikäli kipu on erityisen voimakasta aamuisin ensimmäisen askeleen yhteydessä. Yölastoissa huomioitavassa asemassa on hoitomyönteisyys ko. apuvälinettä kohtaan. Unihäiriöistä jo muutenkin kärsiville voidaan suosittaa ensisijaisesti muunlaisia interventioita. Anteriorista yölastaa kannattaa suosittaa erityisesti henkilöille, joilla on jonkin verran hankaluuksia nukkumisessa. Posteriorisia yölastoja siedetään paljon huonommin ja niihin liittyvä näyttö on itse asiassa huonompaa kuin anteriorisiin yölastohin liittyvä näyttö pelkästään jo kivun hoidossa.
Suosittelussa kannattaa huomioida se, että millaisia riskitekijöitä plantaarifaskiittiin kuntoutujalla on. Esimerkiksi seisomatyötä tekevälle, keski-ikäisille naisille, joilla on ylipainoa, voidaan suosittaa muun tarvittavan lisäksi yöortoosien käyttöä jo heti merkittävien oireiden ilmaannuttua. Näin saatetaan pystyä nopeuttamaan oireilusta toipumista ennen kuin tilanne pahenee ja pitkittyy. Toki interventioiden suosituksissa kannattaa huomioida se, paljonko kuntoutuja on valmis satsaamaan jo heti alkuvaiheessa.
Käytännön palautteen mukaan kuntoutujat joko pitävät yölastasta usein jopa hyvinkin paljon sen kipua lievittävän vaikutuksen vuoksi. Toisinaan (harvemmin) he eivät voi pitää yölastaa puolta tuntia pidempään jalassa. Erityisesti posteriorisista yölastoista ja nilkkapituisista yösukista tulee jälkimmäistä palautetta.
Muita huomionarvoisia tekijöitä
Hoitoaikana voidaan pitää nyrkkisääntönä sitä, että alussa yölastaa on syytä käyttää kahdesta kolmeen kuukautta. Toinen tapa on pitää ortoosia kuukausi oireiden loputtua, mikäli aiemmin tuen avulla on havaittu yksilöllä selkeää hyötyä.
Plantaarifaskiitissa yölastan käytöstä, harjoittelusta tai juurikaan muista hoidoista tuleva hyöty ei kanna tutkimusten mukaan ajallisesti kauas intervention loputtua. Mikäli oireet palaavat pitkän hyvän vaiheen jälkeen, niin tukea voidaan pitää esimerkiksi yhden tai kahden viikon interventioina. Yölastojen pitkäaikaisesta käytöstä ei ole juurikaan tutkimuksia, mutta kliinisen kokemuksen perusteella hoidon jaksottainen tarvittaessa tapahtuva aloitus voi olla kuntoutujalle hyödyksi. Toki muutkin interventiot kannattaa ottaa käyttöön ja huomioida kokonaistilanne.
Yölastojen käyttö on turvallista eikä niiden käytössä ole havaittu merkittäviä riskejä. Toki on syytä huomioida, että niiden käyttöä ei suositella neuropatikoille, iho-ongelmia omaaville ja niitä ei ole syytä kiristää liian tiukalle. Oikean koon valitsemiseen kannattaa kiinnittää myös huomiota. Yölastahoito on nykyään varsin edullinen hoitotapa.
Yöortooseiden käytössä on syytä kiinnittää huomiota varpaan asentoon. Tietyn malliset ortoosit ekstensoivat varpaiden tyviniveliä toisinaan aiheuttaen kipua ja puutumista. Perinteisessä posteriorisessa lastassa varvaskiilaa voi siirtää alkamaan lähelle metatarsusten distaalipäätä. Usein näkee tilanteita, jolloin lasta on liian lähellä kantaluuta. Nilkan asento on hyvä olla viiden asteen sisällä 90 asteesta. Jos varpaat ovat ekstensiossa, niin nilkan ei tarvitse olla aivan 90 asteessa. Kiristystä voi lisätä kuntoutujan oman tuntemuksen mukaan, mutta viittä astetta pidemmälle 90 asteesta ei tarvitse nilkkakulmaa säätää.
Lopuksi
Boatwright ym. (2017) tarkastelivat yölastojen toimivuutta systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan. Kirjallisuuskatsauksen kriteerit täyttäviä tutkimuksia löytyi kuusi. Koonnista lainaten: ”The evidence ranged from high to very low quality”. Johtopäätöksen mukaan yölastat saattavat olla toimivia plantaarifaskiitin oireiden hoitamisessa. Anterioriset yölastat saattavat olla paremmin siedettyjä kuin posterioriset yölastat. (15.)
Yölastoihin liittyvien tutkimusten laatu on selkeästi puutteellista ja aivan tarkkaa kuvaa niiden toimivuudesta ei ole. Tutkimustulosten trendi on kuitenkin selvä: yölastoista on jonkin verran hyötyä plantaarifaskiitissa, mutta niistä saatu hyöty ei liene yhtä merkittävää kuin harjoittelusta saatava hyöty. Ne kuuluvat yhtenä osana plantaarifaskiitin hoitoon, mutta hoito voidaan aloittaa muilla tavoin.
Jatkossa tarvitaan laadukkaita RCT- tutkimuksia aiheesta, joissa tutkimusjoukot ovat suurempia. Yölastan käyttö ja harjoittelu eivät ole toisiaan poissulkevia interventioita, joten tulevaisuuden tutkimusasetelmissa olisi syytä myös huomioida ko. asia.